SOTE törmäsi perustuslain betoniin – jälleen

Sote-uudistusta on yritetty saada aikaiseksi jo 12 vuotta. Monenlaista monen puolueen voimin on jo yritetty vaan valmista ei ole tullut. Viimeisen yrityksen valuviat on jo moneen kertaan ruodittu, joten en lähde niitä enää analysoimaan. Toivottavasti jotain on opittu.

Tavallisen terveyskeskuslääkärin näkökulmasta SOTE kaatui – ja hyvä niin. Suomessa on maailman parhaimpiin ja taloudellisesti tehokkaimpiin kuuluva terveydenhuoltojärjestelmä. Hoidon laatu on maailman huippua, kunhan sinne pääsee. Kaikissa SOTEn ratkaisuyrityksissä hoitoonpääsyä on pyritty parantamaan ja suurin ongelma on päästä perusterveydenhuollon vastaanotolle, kun hoidontarve ilmaantuu. Hyvää ratkaisuyrityksissä on ollut väestöltään riittävän suuren palvelujärjestäjän tavoite. Samoin hyvä tavoite on ollut tuoda erikoissairaanhoito ja perusterveydenhuolto samaan budjettiin.

SOTE-malleissa on yritetty tehdä maailmanennätystä. Missään muualla terveydenhuoltoa ja sosiaalipalveluja ei järjestä sama viranomainen. Kokonaisuus on niin laaja, että viimeistään nyt se on paloiteltava osiin ja uudistettava osa kerrallaan asteittain. Oma näkemykseni on, että uudistus on aloitettava terveydenhuollosta. Markkinatalous sopii terveydenhuoltoon huonosti, joten järjestämisvastuu kuuluu julkiselle sektorille. Samalle järjestäjälle on annettava vastuu koko hoitoketjusta aina neuvolavastaanotolta yliopistosairaalaan asti. Palveluntuotanto on näkemykseni mukaan pääosin myös julkisen toimijan tuotantoa, jota voidaan tarvittaessa ja soveltuvin osin täydentää yksityisellä palvelutuotannolla. Olennaista on takuu hoitoonpääsystä, mahdollisuus pitkäkestoiseen hoitosuhteeseen ja potilaan mahdollisuus valita hoitava lääkärinsä/ terveysasemansa/ sairaalansa julkisen tuottajan tarjoamista vaihtoehdoista, joita isolla alueella on useita.

Suomeen tarvitaan siis 5 terveydenhuoltoaluetta. Näkemykseni mukaisen uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa sosiaalipalveluista vastaavat kunnat. Kunnassa on paljon sosiaalipalvelua tukevaa toimintaa: varhaiskasvatus, koulut, kulttuuri, liikunta ja työllisyyspalvelut. Yhteistyölle terveyspalvelujen kanssa ei pidä rakentaa esteitä. Kunta kykenee sosiaalipalvelut tulevaisuudessakin järjestämään ja tuottamaan,
kunhan sen koko on riittävä.

Edellinen hallitus pyrki ratkaisemaan rahoituksen riittävyyteen liittyvää ongelmaa vähentämällä kuntien määrää. Kaupungistuminen ja harvaan asuttujen alueiden väestökato on kiihtynyt, joko nyt olisi aika kuntakoon kasvattamiselle?

Marja-Leena Alho
Terveyskeskuslääkäri
Eduskuntavaaliehdokas, Kokoomus